Rutiinit(on)

Kaikki kulkee omaa rataansa Balilla, lahinna Australiaa ja duuneja odotellessa.. Paivittaiseen ohjelmaan kuuluu surffia, maleksimista, joskus jopa kuntosalia ja muutenkin liki ekspatti elamaa.. Majoitus on upkreidaantunu Kutan luukuista kaverin asuntoon, siita kiitos heille. Nykyinen asunto on kohtis luksusta ja kivenheiton paas Dreamlandista ja Uluwatusta, eli hyva niin. Vaikea antaa kummempaa infoo ku ei mitaan erityista juurikaan tapahdu, paitsi et Kullervon ekonominen tilanne on heikentyva ja puhelinlaskuista paasen Guinnessin ennatysten kirjaan. Alkaa kysyko paljon, ette te haluu tietaa!!

melko taydellinen paiva

Kuten jotkut tahot talla pienella pallollamme tietavat, oli 7. lokakuuta Kullervolle suuren juhlan aikaa. Siksipa se tuli viettaa liki taydellisyytta hipovalla tavalla. Eli seuraavassa raportti yhden paivan tapahtumista Balin kuvaakin kauniimmissa maisemissa.
Aamulla heratys piippasi levanneet aivot ulos korvista noin kello 06.15. Seuraavaksi kevyet venyttelyt ja kavellen rantaan. Ennen seitsamaa vedessa ei kuitenkaan ole juuri ketaan ja tuulta ei ole nimeksikaan. Melominen ulommas line uppiin ja kuulen ekat synttarien toivottelut tutulta kaverilta joka oli juuri itsekkin saapunut mestoille. Vedessa saa helposti kulutettua tunnin niin ettei huomaakkaan, ja sita havahtuu vasta kun uninen Andreas meloo viereen ja huikkaa onnet. viela toinen tunti surfia ja on aika palata rantaan aamupalariiseille ja teelle. Rannan puiden varjoissa on juuri oikea spotti aaltojen (ja ehka jopa hieman aamun ensimmaisten bikinien) tarkkailuun. Teeta horppiessa ja illan metkuja suunnitellessa vierahtaa oivasti liki tunti. Aurinkokin alkaa olemaan jo sopivan lammin ja kunnon lohoilyfiilikset huipussaan.
Kohta on kuitenkin aika hypata skootterien selkaan ja huristella toisille rannoille testaamaan ns. synttarikunto. Muutamat pannut, pari oivaa ajoa ja ne hukatut aallot myohemmin voipuneet, mutta onnelliset sankarimme palaavat leveillen skoottereita parisytellen takaisin Kutan tukikohtaan.
Seuraa lisaa varjossa rannan tarkkailua ja ylenpalttista porinaa siita kuinka ollaan NIIN kovia ihan oikeastaa kaikessa mihin ryhdytaan, erityisesti bashan jauhannassa..
Aurinko painuu viimein mailleen ja on aika rikkoa Ramadanin paasto, mika on saanut seurueen muslimit susilauman tasoiselle ulinalle ja kuola valuu jo poskilla. Suunnaksi otetaan Ryoshi-niminen paikallinen legenda. Sushien ja sen aivan kaiken japanilaisen gourmeen ykkos mestaan. Jostainhan poytaan ilmestyy kakku sen huiman yhden kynttilan kruunaamana, ja salmari pullo, joka vilahtaa akkia keittion pakkaseen.
Ateria on pettamattoman hyva ja porukka viihtyy, lopuksi tietysti pakolliset salmarin naukkaukset, jotka aina yhta huvittavasti aklottaa suurinta osaa aasian kansasta!
Loppu ilta on luokiteltu "what happens in Bali, stays in Bali"-kategoriaan, mutta hauskaa oli!!
Kuvia voisin latailla kuhan valokuvaamisesta illan aikana vastannut Andreas saa raahattua takalistonsa takaisin Germaaniaan ja sendittya ne kuvat tahan suuntaan...

Capa ja Kullervo

Betel-mummo, joka huumasi Philin:


Eli Ita-Timor on saavutettu. Matkalla tuli poikettua useammallakin Indonesian saarella. Tarkein yksittainen kohde oli varmaankin Kullervon lapsuudenunelmien Komodo. Komodo ja viereinen Rinca ovat kumpainenkin kuuluisien varaanien kotimaata. Paastiin oikeen luontodokkarin tekoon kun trekilla vastaan tuli mutainen kuivunut joen uoma, jossa rapikoi kuoleva vesipuhveli. pieni vilkaisu ymparille ja maastossa erottui kuusi varaania odottelemassa pihvin mureutumista. Opas arvioi varaanien purreen puhveli edellisena paivana ja etta kuolemaa nauta saisi odottaa helteessa ehka viela huomiseen, jonka jalkeen varaanit pistelevat ruhon poskeensa paivassa. Saarella saatiin jopa juosta ihan tosissaan karkuun varaania joka paatti valloittaa laiturin jolla veneemme odotti.

Ita-Timoriin saavuimme maateitse saaren Indonesian puolelta. Timorissa tilanne on tatanykyjaan melko rauhallinen, ei mitaan verrattuna esim. Kongoon tai Darfuriin tai esim. Somaliaan. Silti ulos ei iltaisin ole juurikaan asiaa, ainakaan auton ulkopuolella. Autoista puheenollen; kaduilla jokatoinen auto on YK-tunnuksin varustettu SUV. Tavallinen kadunmies ei juurikaan nae YK:n tyota muurien takana, mutta 5000-6000USD kuukaudessa tienaavia autokuskeja on sitakin enemman nakyvissa, kaikkialla. Ei siis ihme etta kadulla ei sympatiaa Ban Ki-Moonin miehille heru.
Jokainen saa itse heruttaa netista (jos silta tuntuu) kuvia, mita taalla liki jokaisella on kannykassaan tai kameroissaan. Aivoja kaduilla, pakolaisleireja tulessa... Tilannetta ei auta etta Ita-Timorin sisalla on syva juopa Ita- ja Lansi-osien valilla, ja etta lansi kontrolloi poliisia ja ita armeijaa..
Annetaan Timorille 20-vuotta lisaa ja Ehka taalla vallitsee rauha ja yhteisymmarrys. Taloudelle ainakin pitaisi olla pohjaa oljyssa, ellei Australia varastaisi kaikkea...

Sebastiao Gomesin hautajaiset olivat kaannekohta itsenaisyystaistelussa. Indonesian armeija tappoi 200 aseetonta hautajaisvierasta,ainoana erona normaaliin oli paikalla olleet kaksi kuvaajaa, jotka onnistuivat kuvaamaan veriloylyn ja paasemaan viela sen jalkeen ulos maasta. Aiheesta tehty dokkari julkaistiin nimella "Cold Blood".

Timor Leste!!

Vihdoin netti joka toimii! kiitos YK, paljon muusta ei kiitosta sitten herukkaan, ainakaan paikallisten suusta. mutta huomenissa kaikesta enemman..

EI niin EI!

Kaks kuukaut ettei oo muka "kerenny" lataa kuvii nettii. Ain netin nopeus ei oo antanut myoten, mut silti. Nyt sit varasin illan blogin, myspacen ja facebookin paivittamiseen. no ei sit, kamerast loppu akku juuri kun olin klikkaamas copya.
Ei tanaan, ehka huomenna.

Bali, vai oliko se Babilon?!

Yogjan jalkeen tuli vietettya viikko rannalla Pacitanissa. Lokaalien surfareiden kanssa hengailua ja muutenkin lepposaa indonesiaa. ei muita valkonaamoja ja sita turistihossotysta. lepposaa..
Sielta hatikoitiin Bromon tulivuorille.
Auringonnousu oli Di exelencia!! Nakymat yli vuorten ja niita ymparoivien kolmen kraaterin olivat liki liikuttavia, jopa nain umpiurpon suomalaisen silmin. Bromon nakymien jalkeen tuli otettua "hieman" riistohintainen dosa kohti Balia.
Saapuminen Denpasariin oli sitten joskus neljan aikaan aamuyolla. Kutalla kaikki hostellit tuntuivat olevan taynna, yhden kelvon loydyttya ei paljoo jaksanut enaa tapella. Paa tyynyy ja unta palloon.
Aamupaivalla ylos ja katsomaan mihin sita oli oikeen saapunut. Ei voinu muuta ku hieroo silmiaan, kaikkialla puski vastaan surfareita ja matkamuiston tuputtajia. Lyo Phuket, Had Rinh ja muutama extra McDonalts yhteen surfparatiisin kanssa ja olet aika lahella Kutaa.
Noh ei voi valittaa, aurinko paistaa ja laski karventyy!

Budha-patsaita Borobudurista, Yogyan vastineelta Angkor watille.

Pontianak-Pangkalan Bun; sotilaita, lentavia koiria ja mutaa

Kuchingin ja sen ympariston jalkeen oli maara ottaa suunta kohti Bruneita ja pohjoista Borneota. Pontianakista oli kuitenkin onnistuttu kikkaamaan se kuuluisa 60-paivan viisumi Indoihin ja suoraan etelassa olisi Kalimantan ja totaalisen takapajuinen Indonesian viidakko. Muutenkin Malesia alkoi tuntua melko nahdylta.
Dosa Kuchingista Pontianakiin osoitti heti mita oli tulossa. Rajan ylityksen jalkeen moottoritie muuttui mutkittelevaksi, rikkinaiseksi maantieksi ja kylat muutuivat tien varressa hokkelikyliksi mita kauemmaksi Malesiasta paasimme.
Pontianak itsessaan oli kuitenkin ihan kaupungin kokoinen keskustan levittyessa kahden joen risteyman ymparille. Taivas oli taynna leijoja, Indoneian lasten kansallishuvitus on otella leijoilla yrittaen katkaista kaverin leijasta naru. Lonely Planet osoittautui taas jalleen kerran vessapaperiakin turhemmaksi, mestojen ollessa aivan vtuillaan kartassa, mutta onneksemme etsimamme hostellin naapuri oli kohdillaan ja paadyimme asumaan itseasiassa armeijan esikuntaan. Viikko Pontianakissa vierahti kaarmeen pesassa majaillen. Paivisin otimme osaa sotilaiden enlgannin tunneille (upseerit olivat ympari Indonesiaa keraantyneet tanne kolmen kuukauden intensiivikurssille), ja illat kuluivat futsalia ja sulkapalloa sotilaiden kanssa laiskien. Tunneille osallistumisesta kiitollisina komentaja seurueineen ja muutama mallioppilas kierrattivat meita jeepilla (valtion piikkiin?) ympari kaupunkia. Hieman havetti syoda ilmaiseks ruokaa joka itelle ei maksanut juuri mitaan, mutta tietaa etta se on monelle paikallaolijalle iso raha.
Ystavaksi kai pystyin jo joitain pojista kutsua viikon jalkeen, kun oli aika hyvastella. Kahdeksan tuntia pikaveneella ja saavuimme Ketabangiin, sielta jatkoimme dosalla kohti Manis Mataa. Matkan piti kuuleman mukaan kestaa kahdeksan tuntia. Matkaan paastiin kohtalaisen Israelilais-tyylisen tinkimisen jalkeen. Matka oli kaikkea muuta kuin helpot kahdeksan tuntia dosassa. Dosa oli jo itsessaan tays pommi, ikkunat vaneria ym. Tie oli basampi kuin mutainen perunapelto Juupajoella. No kuski tuntui olevan melkoinen McGyver onnistuen ohjastamaan rautapollen lapi hirveimpien kuoppien, kunnes sitten keskella ainutta suoraa ja sileaa patkaa onnistui rykaisemaan vaunun ulos tielta. Katolleen puskaan sita mentiin, kerkesin just vaan todeta etta jaha tassa sita mennaa. Rytakan jalkeen jengi ulos ja dosa tyhjaks. Onneks suurimmilta vahingoilta valtyttii ja matkassa olleet vauva ja
pikkulapset olivat kunnossa.


Hannes kiipeaa ulos dosasta rytakan jalkeen.


Mun rinkan paalle oli raiskynyt akkuhappoa ja se oli sulanut reijille. Mieleen tuli et onneks se ei tullut naamalle. Sateessa kyykittiin sit useita tunteja ja yolla paadyttiin nukkumaan paikallisen majan lattialle pariksi tunniksi. Majassa hengailevat mummelit rykivat huuleen jotain marjamossoa, ja kysyessani yhdelta bussissa olleelta englannin puhujalta mis mennaan, oli vastaus "magic medicin, very good tradition!!" Malaria-moskiittoja, viidakkoa ja mutaa. 36 tuntia myohemmin saavuimme Manis Mataan.
Manis Mata on keskella ei mitaan, siella on moskeija ja ei mitaan. Mahtava mesta silti. Iltaisin lentavat koirat liitivat kylan yli joka ilta samaa reittia kuin muuttolinnut.
Pikavene (l. moottoroitu muovinen kylpyamme) vei meidat mutkien kautta Pangkalan Buniin. Matkalla vaihdettiin venetta mestoissa missa aiheutimme massiivista mielenkiintoa. Bangkalan Bunissa paatimme et nyt on paastava Jaavalle ja surffaa. Pari paivaa meni organisoidessa tata, kunne sloytyi laiva johon myytiin lippuja vaikka oli kuulemma taynna jo kolme paivaa sitten.
Reilu vuorokausi myohemmin kapusimme alas nukkumapaikoiltamme laivan kannella Semarangissa, Jaavalla.
Kirjoitan tata Yogiyakartassa, Indonesian kulttuurisessa keskuksessa. Kadut ovat taynna Graffiteja ja taidetta on kaikkialla. Olo on kuin Barcelona olisi tuotu Jaavalle.

Borneo Headhunters ja viirakon saundit

Ah tasta on jo niin kauan!!
Aikaa on vierahtany viimeisista paivityksista. Netti on ollut laiska, laiska kuin Kullervo.
Nyt se toimii ainakin niin nopeaan etta jaksaa hieman kerrata tapahtuneita, vielakaan en kuvia kyl saa ladattua (ehka, katotaas)...
No Singaporesta karattuani suuntasin kulun kohti Borneota. Kuchingion saavuttuani sain kuulla v***tu*sekseni etta Borneo tattoo convention oli juuri loppunut ja paikalla olleet artistit, mm. Suomen oma Jarno Tatuata olivat juuri poistuneet kulmilta. No ei sitte nii! Onnekseni kuitenkin en ollut kammannyt Rainforest music festivalin paivia, vaan se oli tulossa muutaman paivan paasta.
Ennen festarien alkua tuli kierrettya lapi kylan lukuisat tatuointi-pajat ja ihoa alkoi syyhyamaan kasin hakattu Iban-tatuointi. No kuten yleensakkin, eipahan tullu kuitenkaa otettua, talla kertaa..
Sitten olikin vuorossa itse viikonlopun festarointi. Kolme paivaa vierahti huomaamatta jammaillessa viidakon keskella rytmien kaikuessa Sansibarilta, Tuvasta, Puolasta ja ties mista pain maailmaa.
Festareiden jalkeen oli aika hieman reippailla ja tuli vuokrattua biili ja mentya porukalla mulkoilemaan metsan veljiamme. Orangutankien ruokinta ja huostaanotto keskukseen, missa vankeudesta vapautettuja yksiloita opetetaan takaisin luontoon. Oli kaverit muute pikkasen verran isompia ja vaikuttavampia olentoja mita oli kulde osannut kuvitella. Toisaaltaan olivat oranssit pullerot myos kohtuu koomisia oksien valilla katkeillessa niiden alta. Kertaalleen etureppuisempi yksilo veti mukanaan maahan puhelin piuhat tolppineen. Kullervo arvostaa.

SingaBore

Singapore on aivan Saatanan KAllis ja taynna kyltteja mika ja missa on kielletty. "muistathan etta SINUN turvallisuuden takia tata metroasemaa valvoo 44 kameraa".
No ei silla etteiko siella olisi ollut hauskojakin hetkia ja pari oikeesti mahtavaa museoa. etenki Museum of Asian Art oli mahtava.
mut 45 euroo ekana paivana humahti tekemat juuri mitaan ja 3o seuraavana... oli aika juosta ulos maasta.
Niin ja se myytti super-puhtaasta pilvenpiirtajametsasta on vain myytti. Pilvenpiirtajia on vain semipienel plantil keskustassa ja kaupunki on suurimmalta osin paskasempi ku mika tahansa Malesian kaupunki, Kuala Lumpuria tai Johor Bahrua ehka lukuunottamatta.

Kuala Lumpurin Straight edge-muslimit ja muut punxit

Kuala lumpur oli loukku! Tuli jamahdettya kulmille melkein pariksi kuukaudeksi. No tuli siin valis kaytya Cameron Highlandseil ja Penangin saarel mut silti... Le Villagen gesthaussi oli kuin koti ulkomailla, ja jo toisena paivana kaupungissa britti punkkarit nayttivat kahvilan nimelta Bau Bau. Kahvila ja sen naapuri Rice Cooker-kauppa/kirjasto/omatoimitila.. muodostavat ytimen jonka ymparilla malesian vaihtoehtoinen elama pyorii.
Stensileita ja ihan normi taulujakin tuli kuluneena aikana maalattua ja saihan sita sabluunahommissa yhet oikeen juoksutkin otettua. Muuten aika KL:ssa kului aivan kuin kotona jos ei oo duunei, eli aamul ylos melko myohaan, sit ruokaa ja tapaamaan kavereita. Sit jotain kylttyyria ja illal taidetta, niin ja lisaa ruokaa.
Oli hupaisaa kayda keikoilla kattomassa kun huntupaiset tytot iskee nyrkkia ilman poikien seassa ja hiki virtaa kansan tanssiessa ja remutessa, ja ilman paihteita tottakai. Nojoo ei se koko kansa nyt aina streittareita, tai muutenkaa selvapaisia ollu, mut se on se ylivoimasesti suurin enemmisto.
Koko Malesialainen punk/graffiti/kaikki ei-islaminmukainen-(konservatiivien mielessa)toiminta elaa Kuala Lumpurissa renessansia, ja jossain maarin sen vastustaminen hallituksenja imaamien taholta meinaa lahtea lapasesta, mut tappaa sita ei enaa voi!!

Taman Negara ja iilimatojen hyokkays

Kun kerran jattaa rannat taakseen, on syyta sukeltaa syvalle metsaan.
Taman Negara sopii siihen vallanmainiosti, siispa sinne ja neljaksi paivaksi jungeliin. Kohtuullisen vasyneena matkustamisesta oli saapuminen puiston reunalla sijaitsevaan Kuala Tahanin kylaan melko rauhoittava. Ensimmainen paiva meni oppaan ja matkakumppanien lopullisessa varmistelussa seka valmistautumisessa trekkiin. Taustoiksi sanottakoon ettei kyseessa nyt ollut mikaan super extreme selviytymisleiritys, vaan jarjestetty vaellus kahden kanssarampijan ja oppaan kanssa luonnonpuiston viidakossa. Saman reitin kulkee viikossa kymmenesta kahteenkymmeneen ihmista, reitin varioidessa hieman jokien korkeuden ja muiden saatekijoiden mukaan. Eli ei se nyt ihan pelkka polkujumppakaan ollut.
Olin majoittunut kylassa dormitoriin,jossa kanssani majaili toinen trekille lahtevista muukalaisista.
Liki koko lahtioa edeltavan yon ulkona pauhasi ukkosmyrsky, joka sai meidat arvuuttelemaan iilimatojen maaraa reitilla. Ne ovat kuuluisia runsaudestaan Taman Negarassa (mika nyt taitaa olla aika normia jokaisessa viidakossa).
Aamu valkeni kuitenkin melko kirkkaana ja aamiaisen jalkeen hypaatiin veneeseen. Kaksi tuntia jokea ylos ja sitten oltiinkin valmiina painuumaan metsaan. Selassa killuva rinkka leirintavarusteineen ja vaihtovaatteinnen plus vesi ja ruoka olivat oma pikku bonuksensa kavelyyn paivan etenemisen mukaan kuumemmaksi ja kuumemmaksi muuttuvassa patsissa. Paljon puhutut iilimadot alkoivat tuntua jo niin mahdottomilta pysayttaa ettei niista jaksanut valittaa enaa hetken paasta.

Iilimadot perkele!

Tottakai Kulde oli nelikosta se laski, mutta se toisaaltaan korvautui suomalaisella sisulla ja nain matka ei ainakaan K:n takia hidastunut, painvastoin. Hintana tietysti litroittain hikea.
Ensimmainen yo nukuttiin valtavassa luolassa, joka kantaa nimia Iso-luola ja Norsu-luola. Edellinen lienee selkea, toisen syyna on se etta kovien sateiden aikaan norsut paukkivat sisaan sateensuojaan. Luolan lattia olikin taynna vanhoja jalanjalkia, tai lahinna kraatereita. Valitettavasti (ehka) sina yona ei satanut. Ensimmaisen paivan innostus oli niin tehokas piriste ettei uni meinannut maittaa vaikka takana olikin liki kuusi tuntia kavelya. Yolla kaytiin myos oppaamme Mat:in kanssa ulkona hiippailemassa, josko elaimia olisi liikkeella. Erilaiset hyonteiset ja hamahakit olivat se mita lahinna loysimme, mutta itse kavely pimeassa viidakossa oli jo kokemus sinansa. Sain myos fikkarin kiilaan napattua silmaparin ja pelottomasti edestakaisin tallustelevan vartalon. Koska olin hieman erillaan muista, en meinannut saada muiden huomiota kiinnitettya elaimeen ilman etta olisin karkoittanut sen siina samalla. Lopulta muut tajusivat hiipia paikalle ja Mat kerkesi nahda elaimesta vain vilauksen ennen kuin se katosi pimeyteen. Taytta varmuutta siis menijasta ei ikina saatu, mutta mahdollista oli etta se olisi ollut puuleopardi. Puiston ulkopuolella Malesiasta liki kadonnut kissapeto. Aamulla kavimme viela katsomassa paikalta olisiko yollinen silmapari jattanyt jalkia mennessaan. Paikalta loytyikin jalkia, tosin vanhoja ja useamman eri elaimen. Mysteeriksi jai naimmeko harvinaisen kissan vai kenties jonkin einiineksoottisen nisakkaan.

Toisena paivana matkaa taitettiin hiljaisuudessa yrittaen samalla bongailla mahdollisia elukoita. Tulosten jaadessa melko laihaksi aloimme spekuloimaan mahdollisuuksiamme seuraavassa yopaikassamme, villielainten tarkkailuun rakennetussa majassa. Lounaalla paasimme virkistaytymaan uimalla joessa ja tayttamaan myos huvenneet vesipullot.
Majalle saavuttua aloimme odootamaan iltaa hieman pettyneina, silla juuri ennen illallistamme saapui majalle neljan hengen seurue. Olivat kuulemma vaeltaneet painvastaisesta suunnasta koht helppoa reittia ja silti olivat aivan hajalla. Porukka oli muutenkin lahtenyt liikkeelle ilman opasta ja ravintona ainoastaa paketti kekseja ja kaksi litraa vetta per paa. Keitimme aamulla tyypeille taydet pullot samalla kun taytimme omamme. Ilta sujui kuitenkin mukavasti vaikka ihmispaljous majassa pitikin suurimmat elaimet loitolla.

Kolmantena paivana vaelsimme 11,5km Orang Aslien kohtauspaikkana toimivaan "kylaan". Orang Aslit ovat Malesian aboriginaaleja. He muistuttavat ulkonaoltaan lahinna Australian vastaavia afrotukkineen ja liki mustine ihoineen. Taman Negaran viidakoissa elaa noin 500 Aslia, neljasta eri heimosta. Illalla Keskusteltiin Aslien nykyisesta elamasta malesialaisessa yhteiskunnassa, turisteista ja kaikesta muusta maan ja taivaan valilla. Illan pimentyessa keskustelu valui diippeihin sfaareihin metsan hengista ja esi-isista. Tarkoituksena oli ollut etta Mat olisi pyytanyt paalikolta lupaa ryhmallemme liittya yolliseen metsastysseurueeseen, mutta valitettavasti(?) tana yona vuorossa oli hunajankeruuta. Siina touhussa meista ei paljon ollut seuralaiseksi. (hunaja kerataan pesista jotka ovat 25m+ korkeudessa puiden latvustoissa.

Aamulla kuitenkin saatiin harjoitella puhallusputkella ampumista ja muita perinteisia kylan askareita. Aslien saannot sanovat etta avioitumisen ehtona on miehille tulenteon hallinta ja naisille majan katon punominen palmun lehvista. Kyla missa yovyimme oli melko lahella luonnonpuiston keskusta ja sinne tuodaan paivittain keskuksesta turisteja, tarkoituksena on totutella Aslit uuteen ja pysyvampaan elamanmuotoon. Hallitus on todennut etta Asleja on nykyisin liikaa puiston alueella jotta kaikille riittaisi ravintoa perinteisin metsastys- ja kerailymuodoin. Taman takia edes osaa yritetaan turismin avulla saada asettumaan aloilleen puiston laitamille. Haiskahtaa propagandalle sanon mina! (Aslien poliittinen asema malesiassa on vahintaankin kyseenalainen.)
Oppaamme Mat (itse malay) on kahteen otteeseen elanyt Aslien kanssa 1,5kk kerrallaan syvalla viidakossa.
Iltapaivasta paadyimme takaisin Kuala tahaniin ja olo oli jotenkin tyhja, mutta samanaikaisesti kuin uudestisyntynyt. Olisin mieluusti jaanyt viidakoimaan viela pidemmaksikin aikaa. Olin noiden paivien aikana hikoillut elimistosta ulos kaiken siihen lohotessa keraytyneen kuonan ja loskan.
Kullervolla on ollut kasvavat paineet muuttaa kieli englanniksi uteliaiden urkkijoiden keraantyessa olan taakse, joten saas nahra kuink kay...
Editoin viestia viela parin paivan kuluttua kun saan kuvia Aslien kylasta lisaa! (omasta kamerasta loppui patterit juuri kriittisella hetkella)
vielakin odotan kuvia...

Perhentian vesilla

Malesian turnee alkoi suoraan siita mihin se Thaimaassa jai, rannalta. Perhentian saaria voi K:n mielesta helposti sanoa yhdiksi kauniimista rannoista ikina, ainakin mita tulee mereen itseensa.
Tuli tehtya snorklaus retki saarien ymparilla. Nakymat kristallinkirkkaassa vedessa olivat mahtavat. Bongattua tuli niin merikilpikonnia kuin muutama haikin. Viimeisen spotin jattilaismaiset papukaijakalat olivat vaikuttava kokemus, niiden paastaessa Kultsin puljaamaan aivan kosketusetaisyydelle. Friikki aani niista lahti nokan murskatessa korallia, naky oli muutenkin kuin elaimen muotoinen puskutraktori olisi puskenut riuttaa matalaksi.
saarilla lohoaminen sai kuitenkin riittaa melko nopeasti ja suunnaksi valittiin Taman Negaran
luonnonpuisto. Vaikka matka sinne olikin taynna mohmimista ja takkuilua, oli se sen arvoista!

Malesiaan lapi syvan etelan

Sita ollaan saavuttu nyt Kota Bharuun, Malesian itaiselle rannikolle. Matka oli vasyttava minivanien vaihtelu saato aamu seiskasta ilta kuuteen, mut peril ollaan. Malesian tullissa kyltti kauniisti muistutti kuolemantuomiosta huumeiden salakuljettajille.
Vaikka tyypilliseen tapaani nukuinkin melko pitkalti koko matkan, naki silti matkan varrella etta kaikki ei ole ihan okei etelaisimmissa Thaimaan provinsseissa. Yleisin syy heraamiseen matkalla oli sotilaiden tietulli ja papereiden tarkistus. teiden varsilla oli muutaman kilometrin valein armeijan piikkilangalla vuorattuja hiekkasakkibunkkereita, ja sotilaat oli poikkeuksetta puettu luotiliiveihin ja kantoivat m-16:sta. Tunnelma oli kuitenkin kaikkialla rauhallinen, mita nyt pikaisilla pysahdyksilla lounaalle ja jaloittelemaan nyt kerkesi nakemaan. No nyt Malesiassa ja huomenna ehka jo saarille lohoamaan.

Jaahyvaiset Bhumibol Adulyadej Rama IX:n valtakunnalle

Thaimaa jaa huomenna taakse. Kello 06.50 hotellini edesta starttaa minibussi kohti Malesian rajaa, jos Jumala suo. Vika ilta Thaimaassa siis. Haikeeta semina. Lahen nyt yo-torille syomaan viimeset padthait ja ryystamaan lycheemehua. Kuulemisiin toverit.

Lammin suihku Krabilla

Vaikka taivas onkin pitanyt huolen siit ettei suihkuis oo ollu pulaa, oli silti tai juuri siks, mahtavaa kun tanaan saavuin Krabille ja olin ensimmaista kertaa liki kahteen kuukauteen lampimassa suihkussa. Ei mikaan lirittava hana, vaan ihan oikea sahkolammitetty ja paineella toimiva suihku!
Saaret on nyt takana. Edes pari paivaa valinehuoltoa ja perus kaupunkeilua, (pitaa hoitaa muutamat paperiasiat kuntoon ja alkaa jarkkailee elamaa jalkeen reissaamisen), ja sit vikat rantailut Thaimaassa. 9. paiva on viisumi kaytetty ja silloin pitais siirtya Malesian maaperalle. tarkotuksena tosin on suunnata aluks Perhetrian saarille, eli ei taa snorklaus-lounas-riippumatto-illalline-fudismatsitelkus-rutiini nyt nii alyttomasti muutu. Sahkoja noil saaril ei kuulemma oo kuin satunnaisesti powered by generaattori, eli ei ehka sita telkkarii.. Eli ei myoskaan sita paljon hehkutettuu lammint suihkuu. ;)

Mars Malesiaan ja muuta

on kai syyta kirjoittaa viimeaikojen tapahtumista osissa, ihan noin selkeyden takia.
Taolla tuli tao taoiltua sitten kuun loppuun asti. Juuri muuta en saanut aikaan kuin kauniita muistoja koralliriutoilta ja muutaman uuden kaverin. Niin ja maalattua raflamme seinan.
kuvissa taustat viela tekeilla, mut lohnarit redit.
No enivei, sit kun kuu valui loppuaan kohti oli mestarisuunnitelmana pauksia Koh Samuin immigration offiseen ja saman paivan Phanganille seuraavaksi kuukaudeksi. Piti joogaa, piti thaiboksaa. Ei sit. PRKL! antoivat viisumiin ainoastaan viikon pidennyksen ja toivottivat suoraan tervemenoa Malesiaan. Tuohtunut kullervo paatti sitten unohtaa urheilun ja ottaa viikosta Phanganilla irti sen mita sielta kuun tayttyessa voi irti saada. No sekin meinas tavallaan menna myddyyn, kiitos paalle armolla puskevan monsuunin.
Itse taydenkuun ilta meni mukavasti etkoillessa ja jumittavaa shakkia pelaillessa, kun merenkaynti ei meinannut laantua ja vetta tuli silla perinteisella tavalla. Keskiyon saapuessa kuitenkin meno tyyntyi sen verta et paastii paattiin ja Had Rinin kaaosrannalle. Fullmoon-DVD kaupoissa, (oikeesti), kato ite!
No ho ho, oli siel oikeesti iha hauskaa, tosin melko kannist ja kaaottista.

Tervetuloa vuoteen 2549

Songkram on takana ja vuosi vaihtunut kolmatta kertaa Thaimaassa tana "vuonna". Ensin meni meikalaisten kemut, sitten meni kiinalainen versio uudesta vuodesta, ja nyt lopulta thaiden oma Songkram. Alkanut vuosi on muuten jarjestyksessa 2549. Itse kemut oli yliopiston fuksiaisten, vapun, taiteidenyon ja juhannuksen ristisiitoksen apara. Aamulla noin kymmenen aikaan ihmiset keraantyivat katujen varsiin kuka minkakinlaisella kasteluvalineistolla varustautuneena, ja siita alkoi jatkuva kastelu. Kultsi luuli tosissaa et normi vaatteet on ookoo ja et kaulal riipuneest pyyhkeest ois ollu jotain apuu. Vaarin luuli poika reppana. Tietysti olin varustanut itseni isoimmalla mahdollisella vesitykilla, mutta jo ensimmaises kadunkulmas paalle kaadettiin saavillinen vetta. Kesti noin minuutin tajuta ettei pakenemiseen ollut mahdollisuutta ja kilpavarustelu ei johda kuin hyviin kaksintaisteluihin.
Taytyy sanoa et songkram on ehdottomasti hauskin ja iloisin juhlahumu mihin olen koskaan ottanut osaa. Koko paivaksi ihmiset tiputtivat kaikki sosiaaliset muurit, mitka muulloin ovat niin selvasti esilla. Vauvasta vaariin kaikki olivat maalitauluina silmittomalle veden roiskinnalle ja viilentavan talkin naamaan hieromiselle. Itsekkin kunnostuin ampumalla herra konstaapelia napakympilla munille ja naamaan.
Huvittavaa oli kuinka paikalliset aina kiittivat sen jalkeen kun heidat oli kasteltu ja vastaavasti pyytivat anteeksi samalla kun sita tekivat. Valitettavasti itse kasteluriehasta en saanut kuvan kuvaa, koska ilman sukeltajien kamerasetteja oli aivan turha edes ajatella kameran yms. roinan mukana kantamista. Illemmalla myos taivas osallistui kemuihin antamalla jo valmiiksi litimaran juhlakansan niskaan massiivisen ukkoskuuron.
Pimean tultua oli aika vaihtaa kuivaa vaatetta paalle ja suunnata kulku rannoille, jossa juhlat olivat vasta alkamassa. Tosin myos siella sai moni tuta vedesta, nyt se tosin kulki lahinna sita rataa et jengii vaan kannettii ja heitettii mereen! Kullervohan tietysti piti kiinni loppuun asti mutkastaan, pienille pojille isot aseet..
Mahtavat bileet ja tanssi jatkui tavan mukaan aamuun asti. Vasyneena, mutta sitakin onnellisempana Kulde kompi bungalowiinsa puolenpaivan aikoihin, kuollakseen saman tien riippumattoon.

Vetta odotellesa...

Ylihuomenna on Songkram ja vetta saa viskoa oikeen huolella kaikkien niskaan. Oon menossa mukana majapaikan pitajien kans, eli farangia saleen viedaan ja huolel..
Paasin oikeestaa eaa kertaa tanaa leikki8maan ACDseen kans, joten kuvienki laatu paranee. Toivottavasti vain nait ois asennettuna enemanki thaimaas, muual on ollu monesti aika hiljasta. tai sit oon ollu vaan laiska ja sokee.

Kaikki ne vaan tappelee Kullervosta...

Tao Tao

Koh Taolla on kiva lohoo.

Burmaan ja takaisin.

Tuli sit pyrahdettya Myanmaris.
Pidempaankin oisimma viihtyna, mut eivat anna olla. Ilman etukateen anottua viisumia maassa saa olla kaksi viikkoa, mut homma hoidetaan nii et passi takavarikoidaa ja tilalle annetaan pahvine "passi"-flabari. Tal kyseisella lapulla on oikeus liikkua ns. sallitulla vyohykkeella, joka on noin 15-km kanttiinsa.
No se pari paivaa siel jaksaa nail ehdoil pyorii.
Aivan mahtava kansa, noin pikkasel kurkauksel, vaik reissu alkokin jarkytyksel. Nousin veneesta Burman puolen laiturille ja lahin kavelemaan kohti tullia. Passia kurkottaessa sitten tajuun et koko rahavyo on kateissa. Rinkka tippu silloin siihen paikkaan ja satasen uudella maailmanennatysvauhdilla Kullervo takas laiturin paahan. Vene oli tietty jo tipotiessaan. Varmana venekuskin taskuvarkaan taidoista aloin jo summaamaan paassa menetettyja rahoja ja papereita.
Jengi tulee siihen ymparille heti et mit mit?!?! Siina sit murtuneena lahen dallaa takas tullia ja kyttista kohti, kun porukka alkaa tonii olalle ja ja hosuu et mister mister!! Kaannan katseeni viitteloinnin suuntaan, ja siel lipuu vene takas kohti laiturii kuskin heiluttaes rahavyota. Viel hetken kelaan et mikakohan lunnasvaatimus tassakin on tulos, mut kuski heittaa vyon mulle kouraan ja kysyy et kaikki okei. Koko posse kyselee et kaikki kunnos ja tavarat talles. Ku toteen et kaikki talles, laiturikrewi antaa hyvaksyvia nyokkayksia kuskille ja paastaa veneen menee. Kullervo tietenki palkitsi kuskin loytopalkkiol, (vaik se kyl jalkikateen alkoki hairitsemaan).
Tilanne kuvas tota rajavyohyketta must hyvin.
Jengi oli betelpaissaa pyorivia intialaisia siirrettyna Kaakkois-Aasiaan, kasvoil jatkuva hymy ja aito innostus ulkkaria kohtaan. Tietty toi ilosuus on koht hamaavaa ku tietaa mis todellisuudes popula siel elaa, mut eiko se nii mee et materian kadotes jengi osaa iloita siit ita on kasil.
No pari paivaa siel riitti ja sit takas Thaimaan kauneuteen ja kulutushysteriaan.

Yrittivat kayda Kullervolle!!

Nyt perkele! Koittivat Kullervoa lannistaa ja pistivat vatsaan ameban! Babylonin juonia sanon mina! Koh Payamin rannoilta oli parin paivan 40-asteen kuumehoureilun ja porinan jalkeen lahdettava. Epavarmuus ja kunnollisen hoidon puute ei oikein rohkaissut jaamaan ja "kattelemaan". Parasetamolilla pumpattuna lauttaan ja mantereelle. Kun kamat oli saatu majapaikkaan oli suuntana valittomasti The Hospitaali. Sairaalassa sitten suonista ja suolista vuodatettiin verta ja sita toista tieteen alttarille. Parin tunnin arpominen ja tuomiona ameba. Pahemminkin ois voinut kayda, joten olo koheni heti kun kuuli tilanteen ja sai tropit kateen.
Kunhan olotila tasta hieman stabiloituu niin suunnaks tulee otettua Myanmar. Antaa ensin pillereiden tehda tyotaan ja katsoa ettei nyt ihan rajalle kaadu.

Endless Summer, vaik valil vaha sataiski.

Kullervo on liottanut ja karventanyt nahkaansa viime paivat Koh Payamin rantojen kuohuissa.
Boogy boardi on ollut kovassa raakissa, tai no kolmas on jo menossa kun kaks ekaa on jo sanonu niks ja naks. Yrittaessa ottaa vain ja ainoastaan lungisti huomaa kuinka paljon sita aksonia nyt kaipaisi. Ajatukset on pyorineet viikon paivat aivan liikaa muualla. Oleminen tassa ja nyt on vaikeaa kun pitaa tehda jotain jatkuvasti etta paasee irti junnaavista keloista.
Aurinkoa ja aaltoja lisaa!!!
Ja niita isoja, ettei pelkaks boogeiluks mene koko kesa.

Miten taalta paasee poeees?!

Vielakin enkelten siivilla. Aika on menny lahinna t-paitoja kerates ja pienista yllatyksista toipues. Aika kuluu lentaen ja paivat ei tunnu riitavan mihinkaan todelliseen. Tanaan tuli istuttua paikallisten valtio-opin opiskelijopiden kaa kuppilassa teeta ryystaen ja lansimaalaistumisesta seka Thaimaan eriarvoistumisesta jutellen.
Kaykaa ihmees kaantymas Bagdad cafessa jos oletta in da hoods, lungi ja elava kulmakuppila! Yritys on ollu kova organisoida ties mita nyt kun siihen on ollu mahdollisuuksia, menestysta on tullut vaihtelevasti..

BANGkok!

Joo eipa taal oo ihmeit tapahtunu. Taa on toiminu hyvin sellasena valietappina kaiken ton rypemisen jalkeen. Ehka Hanoita lukuunottamatta eka piste ns. sivistysta mis on kaikki helppoo. Vitusti svedui ja Israeliitteja. Pakettimatkalaisia menos koht takas pakkaseen ja siks rajayttamas Ibiza-partyt paalle HETI JA POTTIIN!!!
Missaa ei juurikaa nay toi vallankaappaus hassakointi, kaikki on meille kuin ennenki. Taal on muutenki nii slikkii et ei taal minkaa turistikuplan lapi paase, ei ainakaa kovin nopee. Meitahan se ei haittaa, nyt on aika ottaa chilaxii ja lohoo biitsil ja antaa kaiken vaa olla. On tullu muutenki otettuu iisisti, ei minkaa moisia paihteita, mita nyt vihreeta teeta (kai siinki on kofeiinii??). Kirjoitellu vaan ja koittanu vahan treenaa. Valmiiks on katottuna jo joogaa ja thai boksaust, et pysyy Kullervo kuosis!
Tanne tuntuu muuten valuvan kutakuinki kaikki reissus ja kotona tapaamani ihmiset. kadul tulee moikkailtuu jengii ku kontulan ostarilla konsanaan! Oikeestaan melko huvittavaa tajuta ja iloisesti itelleen myontaa kuinka samas venees sita on muiden kaa. Samoi polkui sita tallaa ku muutki, vaik pienii sivuaskelii ottaiski.
Huomenis ois tarkoitus hieman koyhtya ja ostaa uudet shortsit ja sandaalit ehka jopa kajarit ipodiin.. hurjaa.

Hups! tata kirjoittaes kuulu pamaus ja jengi ryntas ulos kattoo oliks se pommi. Se oli kumee jysahdys, joka heilautti fonareitakin. No ilmeni et kaiketi kysees oli toi edes olleen auton pakoputki. Poliisien auto viel..