Burmaan ja takaisin.

Tuli sit pyrahdettya Myanmaris.
Pidempaankin oisimma viihtyna, mut eivat anna olla. Ilman etukateen anottua viisumia maassa saa olla kaksi viikkoa, mut homma hoidetaan nii et passi takavarikoidaa ja tilalle annetaan pahvine "passi"-flabari. Tal kyseisella lapulla on oikeus liikkua ns. sallitulla vyohykkeella, joka on noin 15-km kanttiinsa.
No se pari paivaa siel jaksaa nail ehdoil pyorii.
Aivan mahtava kansa, noin pikkasel kurkauksel, vaik reissu alkokin jarkytyksel. Nousin veneesta Burman puolen laiturille ja lahin kavelemaan kohti tullia. Passia kurkottaessa sitten tajuun et koko rahavyo on kateissa. Rinkka tippu silloin siihen paikkaan ja satasen uudella maailmanennatysvauhdilla Kullervo takas laiturin paahan. Vene oli tietty jo tipotiessaan. Varmana venekuskin taskuvarkaan taidoista aloin jo summaamaan paassa menetettyja rahoja ja papereita.
Jengi tulee siihen ymparille heti et mit mit?!?! Siina sit murtuneena lahen dallaa takas tullia ja kyttista kohti, kun porukka alkaa tonii olalle ja ja hosuu et mister mister!! Kaannan katseeni viitteloinnin suuntaan, ja siel lipuu vene takas kohti laiturii kuskin heiluttaes rahavyota. Viel hetken kelaan et mikakohan lunnasvaatimus tassakin on tulos, mut kuski heittaa vyon mulle kouraan ja kysyy et kaikki okei. Koko posse kyselee et kaikki kunnos ja tavarat talles. Ku toteen et kaikki talles, laiturikrewi antaa hyvaksyvia nyokkayksia kuskille ja paastaa veneen menee. Kullervo tietenki palkitsi kuskin loytopalkkiol, (vaik se kyl jalkikateen alkoki hairitsemaan).
Tilanne kuvas tota rajavyohyketta must hyvin.
Jengi oli betelpaissaa pyorivia intialaisia siirrettyna Kaakkois-Aasiaan, kasvoil jatkuva hymy ja aito innostus ulkkaria kohtaan. Tietty toi ilosuus on koht hamaavaa ku tietaa mis todellisuudes popula siel elaa, mut eiko se nii mee et materian kadotes jengi osaa iloita siit ita on kasil.
No pari paivaa siel riitti ja sit takas Thaimaan kauneuteen ja kulutushysteriaan.