Taman Negara ja iilimatojen hyokkays

Kun kerran jattaa rannat taakseen, on syyta sukeltaa syvalle metsaan.
Taman Negara sopii siihen vallanmainiosti, siispa sinne ja neljaksi paivaksi jungeliin. Kohtuullisen vasyneena matkustamisesta oli saapuminen puiston reunalla sijaitsevaan Kuala Tahanin kylaan melko rauhoittava. Ensimmainen paiva meni oppaan ja matkakumppanien lopullisessa varmistelussa seka valmistautumisessa trekkiin. Taustoiksi sanottakoon ettei kyseessa nyt ollut mikaan super extreme selviytymisleiritys, vaan jarjestetty vaellus kahden kanssarampijan ja oppaan kanssa luonnonpuiston viidakossa. Saman reitin kulkee viikossa kymmenesta kahteenkymmeneen ihmista, reitin varioidessa hieman jokien korkeuden ja muiden saatekijoiden mukaan. Eli ei se nyt ihan pelkka polkujumppakaan ollut.
Olin majoittunut kylassa dormitoriin,jossa kanssani majaili toinen trekille lahtevista muukalaisista.
Liki koko lahtioa edeltavan yon ulkona pauhasi ukkosmyrsky, joka sai meidat arvuuttelemaan iilimatojen maaraa reitilla. Ne ovat kuuluisia runsaudestaan Taman Negarassa (mika nyt taitaa olla aika normia jokaisessa viidakossa).
Aamu valkeni kuitenkin melko kirkkaana ja aamiaisen jalkeen hypaatiin veneeseen. Kaksi tuntia jokea ylos ja sitten oltiinkin valmiina painuumaan metsaan. Selassa killuva rinkka leirintavarusteineen ja vaihtovaatteinnen plus vesi ja ruoka olivat oma pikku bonuksensa kavelyyn paivan etenemisen mukaan kuumemmaksi ja kuumemmaksi muuttuvassa patsissa. Paljon puhutut iilimadot alkoivat tuntua jo niin mahdottomilta pysayttaa ettei niista jaksanut valittaa enaa hetken paasta.

Iilimadot perkele!

Tottakai Kulde oli nelikosta se laski, mutta se toisaaltaan korvautui suomalaisella sisulla ja nain matka ei ainakaan K:n takia hidastunut, painvastoin. Hintana tietysti litroittain hikea.
Ensimmainen yo nukuttiin valtavassa luolassa, joka kantaa nimia Iso-luola ja Norsu-luola. Edellinen lienee selkea, toisen syyna on se etta kovien sateiden aikaan norsut paukkivat sisaan sateensuojaan. Luolan lattia olikin taynna vanhoja jalanjalkia, tai lahinna kraatereita. Valitettavasti (ehka) sina yona ei satanut. Ensimmaisen paivan innostus oli niin tehokas piriste ettei uni meinannut maittaa vaikka takana olikin liki kuusi tuntia kavelya. Yolla kaytiin myos oppaamme Mat:in kanssa ulkona hiippailemassa, josko elaimia olisi liikkeella. Erilaiset hyonteiset ja hamahakit olivat se mita lahinna loysimme, mutta itse kavely pimeassa viidakossa oli jo kokemus sinansa. Sain myos fikkarin kiilaan napattua silmaparin ja pelottomasti edestakaisin tallustelevan vartalon. Koska olin hieman erillaan muista, en meinannut saada muiden huomiota kiinnitettya elaimeen ilman etta olisin karkoittanut sen siina samalla. Lopulta muut tajusivat hiipia paikalle ja Mat kerkesi nahda elaimesta vain vilauksen ennen kuin se katosi pimeyteen. Taytta varmuutta siis menijasta ei ikina saatu, mutta mahdollista oli etta se olisi ollut puuleopardi. Puiston ulkopuolella Malesiasta liki kadonnut kissapeto. Aamulla kavimme viela katsomassa paikalta olisiko yollinen silmapari jattanyt jalkia mennessaan. Paikalta loytyikin jalkia, tosin vanhoja ja useamman eri elaimen. Mysteeriksi jai naimmeko harvinaisen kissan vai kenties jonkin einiineksoottisen nisakkaan.

Toisena paivana matkaa taitettiin hiljaisuudessa yrittaen samalla bongailla mahdollisia elukoita. Tulosten jaadessa melko laihaksi aloimme spekuloimaan mahdollisuuksiamme seuraavassa yopaikassamme, villielainten tarkkailuun rakennetussa majassa. Lounaalla paasimme virkistaytymaan uimalla joessa ja tayttamaan myos huvenneet vesipullot.
Majalle saavuttua aloimme odootamaan iltaa hieman pettyneina, silla juuri ennen illallistamme saapui majalle neljan hengen seurue. Olivat kuulemma vaeltaneet painvastaisesta suunnasta koht helppoa reittia ja silti olivat aivan hajalla. Porukka oli muutenkin lahtenyt liikkeelle ilman opasta ja ravintona ainoastaa paketti kekseja ja kaksi litraa vetta per paa. Keitimme aamulla tyypeille taydet pullot samalla kun taytimme omamme. Ilta sujui kuitenkin mukavasti vaikka ihmispaljous majassa pitikin suurimmat elaimet loitolla.

Kolmantena paivana vaelsimme 11,5km Orang Aslien kohtauspaikkana toimivaan "kylaan". Orang Aslit ovat Malesian aboriginaaleja. He muistuttavat ulkonaoltaan lahinna Australian vastaavia afrotukkineen ja liki mustine ihoineen. Taman Negaran viidakoissa elaa noin 500 Aslia, neljasta eri heimosta. Illalla Keskusteltiin Aslien nykyisesta elamasta malesialaisessa yhteiskunnassa, turisteista ja kaikesta muusta maan ja taivaan valilla. Illan pimentyessa keskustelu valui diippeihin sfaareihin metsan hengista ja esi-isista. Tarkoituksena oli ollut etta Mat olisi pyytanyt paalikolta lupaa ryhmallemme liittya yolliseen metsastysseurueeseen, mutta valitettavasti(?) tana yona vuorossa oli hunajankeruuta. Siina touhussa meista ei paljon ollut seuralaiseksi. (hunaja kerataan pesista jotka ovat 25m+ korkeudessa puiden latvustoissa.

Aamulla kuitenkin saatiin harjoitella puhallusputkella ampumista ja muita perinteisia kylan askareita. Aslien saannot sanovat etta avioitumisen ehtona on miehille tulenteon hallinta ja naisille majan katon punominen palmun lehvista. Kyla missa yovyimme oli melko lahella luonnonpuiston keskusta ja sinne tuodaan paivittain keskuksesta turisteja, tarkoituksena on totutella Aslit uuteen ja pysyvampaan elamanmuotoon. Hallitus on todennut etta Asleja on nykyisin liikaa puiston alueella jotta kaikille riittaisi ravintoa perinteisin metsastys- ja kerailymuodoin. Taman takia edes osaa yritetaan turismin avulla saada asettumaan aloilleen puiston laitamille. Haiskahtaa propagandalle sanon mina! (Aslien poliittinen asema malesiassa on vahintaankin kyseenalainen.)
Oppaamme Mat (itse malay) on kahteen otteeseen elanyt Aslien kanssa 1,5kk kerrallaan syvalla viidakossa.
Iltapaivasta paadyimme takaisin Kuala tahaniin ja olo oli jotenkin tyhja, mutta samanaikaisesti kuin uudestisyntynyt. Olisin mieluusti jaanyt viidakoimaan viela pidemmaksikin aikaa. Olin noiden paivien aikana hikoillut elimistosta ulos kaiken siihen lohotessa keraytyneen kuonan ja loskan.
Kullervolla on ollut kasvavat paineet muuttaa kieli englanniksi uteliaiden urkkijoiden keraantyessa olan taakse, joten saas nahra kuink kay...
Editoin viestia viela parin paivan kuluttua kun saan kuvia Aslien kylasta lisaa! (omasta kamerasta loppui patterit juuri kriittisella hetkella)
vielakin odotan kuvia...

Perhentian vesilla

Malesian turnee alkoi suoraan siita mihin se Thaimaassa jai, rannalta. Perhentian saaria voi K:n mielesta helposti sanoa yhdiksi kauniimista rannoista ikina, ainakin mita tulee mereen itseensa.
Tuli tehtya snorklaus retki saarien ymparilla. Nakymat kristallinkirkkaassa vedessa olivat mahtavat. Bongattua tuli niin merikilpikonnia kuin muutama haikin. Viimeisen spotin jattilaismaiset papukaijakalat olivat vaikuttava kokemus, niiden paastaessa Kultsin puljaamaan aivan kosketusetaisyydelle. Friikki aani niista lahti nokan murskatessa korallia, naky oli muutenkin kuin elaimen muotoinen puskutraktori olisi puskenut riuttaa matalaksi.
saarilla lohoaminen sai kuitenkin riittaa melko nopeasti ja suunnaksi valittiin Taman Negaran
luonnonpuisto. Vaikka matka sinne olikin taynna mohmimista ja takkuilua, oli se sen arvoista!

Malesiaan lapi syvan etelan

Sita ollaan saavuttu nyt Kota Bharuun, Malesian itaiselle rannikolle. Matka oli vasyttava minivanien vaihtelu saato aamu seiskasta ilta kuuteen, mut peril ollaan. Malesian tullissa kyltti kauniisti muistutti kuolemantuomiosta huumeiden salakuljettajille.
Vaikka tyypilliseen tapaani nukuinkin melko pitkalti koko matkan, naki silti matkan varrella etta kaikki ei ole ihan okei etelaisimmissa Thaimaan provinsseissa. Yleisin syy heraamiseen matkalla oli sotilaiden tietulli ja papereiden tarkistus. teiden varsilla oli muutaman kilometrin valein armeijan piikkilangalla vuorattuja hiekkasakkibunkkereita, ja sotilaat oli poikkeuksetta puettu luotiliiveihin ja kantoivat m-16:sta. Tunnelma oli kuitenkin kaikkialla rauhallinen, mita nyt pikaisilla pysahdyksilla lounaalle ja jaloittelemaan nyt kerkesi nakemaan. No nyt Malesiassa ja huomenna ehka jo saarille lohoamaan.

Jaahyvaiset Bhumibol Adulyadej Rama IX:n valtakunnalle

Thaimaa jaa huomenna taakse. Kello 06.50 hotellini edesta starttaa minibussi kohti Malesian rajaa, jos Jumala suo. Vika ilta Thaimaassa siis. Haikeeta semina. Lahen nyt yo-torille syomaan viimeset padthait ja ryystamaan lycheemehua. Kuulemisiin toverit.

Lammin suihku Krabilla

Vaikka taivas onkin pitanyt huolen siit ettei suihkuis oo ollu pulaa, oli silti tai juuri siks, mahtavaa kun tanaan saavuin Krabille ja olin ensimmaista kertaa liki kahteen kuukauteen lampimassa suihkussa. Ei mikaan lirittava hana, vaan ihan oikea sahkolammitetty ja paineella toimiva suihku!
Saaret on nyt takana. Edes pari paivaa valinehuoltoa ja perus kaupunkeilua, (pitaa hoitaa muutamat paperiasiat kuntoon ja alkaa jarkkailee elamaa jalkeen reissaamisen), ja sit vikat rantailut Thaimaassa. 9. paiva on viisumi kaytetty ja silloin pitais siirtya Malesian maaperalle. tarkotuksena tosin on suunnata aluks Perhetrian saarille, eli ei taa snorklaus-lounas-riippumatto-illalline-fudismatsitelkus-rutiini nyt nii alyttomasti muutu. Sahkoja noil saaril ei kuulemma oo kuin satunnaisesti powered by generaattori, eli ei ehka sita telkkarii.. Eli ei myoskaan sita paljon hehkutettuu lammint suihkuu. ;)

Mars Malesiaan ja muuta

on kai syyta kirjoittaa viimeaikojen tapahtumista osissa, ihan noin selkeyden takia.
Taolla tuli tao taoiltua sitten kuun loppuun asti. Juuri muuta en saanut aikaan kuin kauniita muistoja koralliriutoilta ja muutaman uuden kaverin. Niin ja maalattua raflamme seinan.
kuvissa taustat viela tekeilla, mut lohnarit redit.
No enivei, sit kun kuu valui loppuaan kohti oli mestarisuunnitelmana pauksia Koh Samuin immigration offiseen ja saman paivan Phanganille seuraavaksi kuukaudeksi. Piti joogaa, piti thaiboksaa. Ei sit. PRKL! antoivat viisumiin ainoastaan viikon pidennyksen ja toivottivat suoraan tervemenoa Malesiaan. Tuohtunut kullervo paatti sitten unohtaa urheilun ja ottaa viikosta Phanganilla irti sen mita sielta kuun tayttyessa voi irti saada. No sekin meinas tavallaan menna myddyyn, kiitos paalle armolla puskevan monsuunin.
Itse taydenkuun ilta meni mukavasti etkoillessa ja jumittavaa shakkia pelaillessa, kun merenkaynti ei meinannut laantua ja vetta tuli silla perinteisella tavalla. Keskiyon saapuessa kuitenkin meno tyyntyi sen verta et paastii paattiin ja Had Rinin kaaosrannalle. Fullmoon-DVD kaupoissa, (oikeesti), kato ite!
No ho ho, oli siel oikeesti iha hauskaa, tosin melko kannist ja kaaottista.