Jooga ja takkutukkia

Vang Vieng on pohjoisen turismin kuonan keraykseen tarkoitettu paratiisi.
oikeesti taa mesta on kaunis kuin mika ja taal on oikeesti kaikkee mahollista tekemista, mutta mutta... Kaupunki itsessaan on pieni pala mataa thaimaan saaristoa neonvaloineen ja avaruuspirteloineen. "Hei mennaan ottamaan joogatunti joen rantaan, sit on ihanan freesi olo bungalovin kuistil istuskelles, ku sihautellaan sita sikarin kokost spliffii". Nain se homma etenee ja Kullervo ottaa ja hyppaa rinkulansa sisaan ja lahtee lillumaan jokea alavirtaan banaanipirteloa ryystaen!.. adios amigos!

Yllapitoa ja mangopirteloa

Nyt kun pakolliset tarpeet (vierailu maan ainoalla ottomaatilla, kannylaturin osto ja muut sekalaiset hankinnat) on suoritettu, voi sita taas suunnata kohti maaseutua. Vientiane on kyllakin paakaupungiks mahtavan lungi mesta, jossa jopa netti toimii. Nyt on hyva aika pistaa vahan fotoja tanne ja kirjoitella ne meilit mita on panttaillu jo pari paivaa. Ennen lahtoa Vang Viengiin pitais viel koittaa loytaa malaria laakkeita kaiken varoiks, kun vietnamista ostamani osoittautuivatkin lahemmassa tarkastelussa e-pillereiksi!.. same same but different..

Kaupunki jossa voi kavella keskella katua

Laos on luonut paahan rentouden tyhjion. Mekongin virratessa vierella on helppoa vain olla. Viet Namin skootterien ikuinen kaaos ei ylety nain korkealle ylajuoksua. Taalla suurinta kaaosta luo paatos sheikin koostumuksesta; ottaisko talla kerralla mango-melonin, vai sittenki banaani-mansikan?!.. Kuitenki sita myos ajattelee itsekseen huvittuneena kuinka on siirtynyt jatkuvan tuotannon tilasta puhtaaseen kuluttamiseen. Ehka kulutushysteria on poissa, mutta kaikki mita taalla tekee on puhtaasti silti vain kuluttamista, en tuota ymparistolleni mitaan, paitsi paisuvan lajan jatetta.

Pyoraily on ollut mahtava tapa tutustua ymparistoon, kun vauhti ei ole kuin hieman kavelya nopeampaa, kiinnittaa huomiota pieniin tapahtumiin kaduilla ja kujilla, jotka skootterin kyydissa jaavat vain ohi kiitaviksi viivoiksi silmiin.

Kuntoon kuosittautuminen

Laos on paikka johon on helppo rakastua ensisilmayksella.
Herasin aamulla hienoisessa hedarissa, kiitos eilen siemailtujen muutamien oluiden. Mut mika muu auttais darraiseen oloon paremmin kuin SAUNA?! Tunnin lohoaminen Laojen yrttihoyryissa ja lammossa karistaa eiliset bashat hyvin elimistosta. Peraan tunnin kestava kidutus jokaisen nivelen rusauttavassa ja jokaisen lihaksen venyttavassa hieronnassa. Olo on nyt kuin vastasyntyneella mukelolla aamuauringossa.

Jaahyvaiset Hanoille

Markku Kullervo jattaa nyt jaahyvaiset Hanoille ja Kaappikapitalistiskommunismille.
Nain reissupaalikon ominaisuudessa voi Markku Kullervo todeta ettei Hanoi ylla aivan sinne kirkkaimpaan karkikastiin, jos puhe on lungeudesta ja viihtyvyydesta. Tanaan taa skootterikaaos ja kaiken mahdollisen naamalle pushaaminen loppuu, ainakin tan kaupungin osalta. Suunta kohti Huen ja Danangin valjempia vesia ja lampimampia ilmoja. Kuhan patterit on ladattu, siis myos kamerasta, laitan jotain pienta fotoa siita mita on matkalla tielle osunu.

Miten kaikki alkoi, ja miksi se koki katkytkuoleman

Markku kullervo, maailmalla reissaava piponi alkoi pitamaan blogia. Kaikki alkoi kulutushysteriani viimeisina paivina Barcelonassa. Sushilla tayteen lastatun poydan aaressa, ystavien ymparoimana, on helppo ideoida ja ilakoida. No pipo lahti matkaan ja naurattaahan idea vielakin. (vaikkei se maailman originellein olisikaan)
Mutta mutta.. Maattuani kaksi ja puoli ensimmaista aasian vuorokauttani nukkuen ja taristen sangyssani, aloin miettia koko idean mielekkyytta. Markku Kullervon matka maailmalla ei ole vitsi joka kantaisi niin pitkaan etta jaksaisin rakentaa sita paivasta, viikosta ja kuukaudesta toiseen. En ainakaan tunkemalla pipoa ihmisten paahan.
En silti aio luopua Markku Kullervon tarjoamasta alter egosta, jonka kautta voin purkaa tunteitani ja peilata ajatuksiani ilman liian raskasta vakavuuden verhoa. HEI!! JOKAISELLA MEISTA ON KUITENKIN SE KIELLETTY MINA!! Oli se sitten rappistara tai Raivo Punkku..

Kolmannen auringon noustessa Hanoini ylle kayskentelin pitkin katuja etsien itselleni lippuja dosaan tai stogeen kohti rannikkoa ja aurinkoa. Taa parin paivan paikoillaan makailu ja kuumeilu on aiheuttanut turhan suorittamisen tarpeen, aivan kuin rauhassa oleilu olisi suurikin synti.
Oon aatellu et taal se heijastelee samoi fiiliksia ku totaali aikoinaan. Puhuinki siit joillekkin enne lahtoo et taa reissu muistuttaa henkisesti sita aikaa kun olin menos istumaan. Nytki tietaa jo etukateen et taa tulee tekee vaan hyvaa paalle, mut silti se jotenki pistaa skagaamaan ja sen lahestyminen jopa vituttaa, ku kaikki jaa taas "keske". Samoin taalki on sosiaalisesti eristettyna, frendit ja lahimmaiset on sahkoisten yhteyksien paas. Ei oo enaa niit aamuun kestavii teen juomisii ja paskanjauhantoi jolloin sai purettuu paata ja avattuu keloi, tai vaan hengailtuu..
No kyllahan taal uusii tuttavuuksii tulee koko aja, mut ei ne korvaa vanhaa kaveria joka ymmartaa sua jokaisesta yskasystakin, ja puhuu samaa aidinkielta..
No haikeilut sikseen!!! Nostan teekupillani maljan teille kaikille rakkaat toverit!!!
Nyt on aika suunnata kulku katsomaan rakkaan seta Ho Chi Minhi balsamoitua ruhoa ja kenties sovittamaan pipoa sedan ohimoille....

Babylonin Viimeisillä Porteilla

Oravanpyörä ja kaapatut tunteet. Markku Kullervo. Tie alkaa tästä, pysyköön Babylon selän takana!!!!!