
Songkram on takana ja vuosi vaihtunut kolmatta kertaa Thaimaassa tana "vuonna". Ensin meni meikalaisten kemut, sitten meni kiinalainen versio uudesta vuodesta, ja nyt lopulta thaiden oma Songkram. Alkanut vuosi on muuten jarjestyksessa 2549. Itse kemut oli yliopiston fuksiaisten, vapun, taiteidenyon ja juhannuksen ristisiitoksen apara. Aamulla noin kymmenen aikaan ihmiset keraantyivat katujen varsiin kuka minkakinlaisella kasteluvalineistolla varustautuneena, ja siita alkoi jatkuva kastelu. Kultsi luuli tosissaa et normi vaatteet on ookoo ja et kaulal riipuneest pyyhkeest ois ollu jotain apuu. Vaarin luuli poika reppana. Tietysti olin varustanut itseni isoimmalla mahdollisella vesitykilla, mutta jo ensimmaises kadunkulmas paalle kaadettiin saavillinen vetta. Kesti noin minuutin tajuta ettei pakenemiseen ollut mahdollisuutta ja kilpavarustelu ei johda kuin hyviin kaksintaisteluihin.
Taytyy sanoa et songkram on ehdottomasti hauskin ja iloisin juhlahumu mihin olen koskaan ottanut osaa. Koko paivaksi ihmiset tiputtivat kaikki sosiaaliset muurit, mitka muulloin ovat niin selvasti esilla. Vauvasta vaariin kaikki olivat maalitauluina silmittomalle veden roiskinnalle ja viilentavan talkin naamaan hieromiselle. Itsekkin kunnostuin ampumalla herra konstaapelia napakympilla munille ja naamaan.
Huvittavaa oli kuinka paikalliset aina kiittivat sen jalkeen kun heidat oli kasteltu ja vastaavasti pyytivat anteeksi samalla kun sita tekivat. Valitettavasti itse kasteluriehasta en saanut kuvan kuvaa, koska ilman sukeltajien kamerasetteja oli aivan turha edes ajatella kameran yms. roinan mukana kantamista. Illemmalla myos taivas osallistui kemuihin antamalla jo valmiiksi litimaran juhlakansan niskaan massiivisen ukkoskuuron.



Mahtavat bileet ja tanssi jatkui tavan mukaan aamuun asti. Vasyneena, mutta sitakin onnellisempana Kulde kompi bungalowiinsa puolenpaivan aikoihin, kuollakseen saman tien riippumattoon.
